Pääosassa Elämä

Tänään tuli yksi luku elämässäni päätökseen, kun palautin töihin koneen, puhelimen ja kulkukortin. Luulin, että fiilis olisi ollut vähän haikeampikin, mutta niin ei kuitenkaan käynyt ja hyvä niin. Case closed. Case opened. En päässyt edes kotiin asti kun olin jo ottanut ison askeleen kohti uutta uraa. Ilmoittauduin Trainer 4 You personal trainer koulutusputkeen. Koulutus alkaa parin viikon kuluttua ja lokakuussa valmistun. Aiemmin kirjoitin perustavani yrityksen, mutta mikään perinteinen pt-business se ei tule olemaan, joten arvoitus ei siltä osin vielä ratkennut.   Olen aina opiskeluajoistani lähtien ollut jollain lailla töissä hyvinvointi- ja liikunta-alalla ja nyt vihdoin saan jotain ”virallista” oppia aiheesta. Lisäksi uskon vahvasti, että tulevaisuudessa personal trainerit tulevat työllistymään entistä enemmän suoraan isoihin yrityksiin, terveydenhuoltoalan   yrityksiin, vakuutusyhtiöihin jne. joten hukkaan koulutus ei mene, vaikka varsinaista pt:n hommaa en tekisikään.

Noin kuukausi sitten sain yllättäen kuulla jääväni työttömäksi. Minulle asia tuli ihan puskista, vaikkakin näin jälkikäteen ajatellen, olisi ehkä pitänyt tunnistaa ennusmerkkejä asiasta. Alku oli shokki, mutta siitä se sitten lähti – matka kohti unelmaduunia. Olen jo pitkään haaveillut yrittäjyydestä ja ollut vähän salaa kateellinen niille joilla on jokin erityinen taito, jonka ympärille ovat voineet yrityksen perustaa. Itsekin olen vuosien varrella pyöritellyt mielessäni jos jonkinlaista yritysideaa, mutta aina ne ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa. Eikä perheellisenä 3 pienen pojan äitinä, hyppääminen turvallisesta palkkatyöstä yrittäjäksi vaan ole tuntunut mahdolliselta. Mutta entä työttömänä?! Nyt tai ei koskaan!  Ajatuksiani olen päässyt kirkastamaan koiran kanssa (keskellä talvea valoisaan aikaan) milloin metsään ja milloin järven jäälle, ja suunnitelmat selkiytyvät joka päivä vähän. Valmista ei tule varmasti koskaan, mutta sitähän yrittäjyyskin on, jatkuvaa kehittäm