Pääosassa Elämä

Arkiliikunta kunniaan! Viime viikonloppuna aloitin Trainer4You Personal Trainer koulutusputken ensimmäisellä lähikoulutusjaksolla. Ja nyt on kyllä pakko kehua ja täytyy sanoa että koulutus todellakin ylitti odotukset ja oli aivan loistava.  Viikonloppu oli Kehittävän harjoittelun perusteet -koulutus ja ennakkoon tehdyn verkkokurssin ja luentomuistiinpanojen perusteella, odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Koulutusjakson tarkoitus oli mm. varmistaa, että kaikki PT-koulutukseen lähtevät aloittavat samalta viivalta.   Vaikka moni asia oli siis ennestään tuttu, niin sain paljon uusia näkökulmia tuttuihinkin asioihin ja jotenkin silmäni todella aukesivat. Tottakai olen tiennyt, että arkiliikunta on tärkeää, mutta en ole käsittänyt sen olevan niin tärkeää. Kun päivän viettää töissä istuen ja illalla keskimääräiset 3,5 tuntia ruutujen ääressä niin edes tunnin päivittäinen kuntoilu ei riitä ylläpitämään toiminta- ja suorituskykyä. Ja kuinka moni meistä voi edes sanoa kuntoilevansa tu

Mitä sinä teet? Simppeli smalltalk kysymys jääkiekkokaukalon laidalla sai minut miettimään. Työttömyys ja muut vastaavat elämän muutokset muuttuvat helposti identiteettikriisiksi. Puolituttujen kanssa keskustelu usein menee siihen, että mitä kukakin tekee työkseen ja nyt jouduin työttömäksi jäätyäni ensimmäistä kertaa kertomaan aiheesta jollekin ulkopuoliselle. En varsinaisesti miellä itseäni työttömäksi vaikka virallisesti niin onkin. En myöskään haluaisi olla työtön vaan mieluummin olen vaikka kotiäiti.  Keskellä ruuhkavuosia kun yhtäkkiä saakin olla päivällä kotona, niin elämä muuttui myös yhtäkkiä paljon rennommaksi. Edelleen tehdään iltaisin läpsystä vaihtoja ja koko perheen yhteisiä vapaapäiviä on edelleen vain yksi, mutta kun ainakin osa kotitöistä on tehty ja koirakin päässyt ulos siihen mennessä kun illan harrastukset odottavat, niin stressitaso on laskenut huomattavasti. Toisaalta samalla tunnistan itsessäni ahdistuksen siitä, että pitäisi olla tekemässä jotain järkevä

Miksi me syömme? Pysyäksemme hengissä eikö vaan? Ja onhan se usein iso osa erilaisia sosiaalisia tilanteita ja yksi isoista elämän nautinnoista, syitä on monia, mutta palataan vielä tuohon hengissä pysymiseen. Sehän on itsestäänselvyys, jonka kaikki tietävät, mutta länsimaissa, missä ruoan puutteesta ei ole tarvinnut kärsiä vuosikymmeniin, niin kuinka usein mietimme sitä siltä kannalta? Itse en ainakaan koskaan. No onko sitten aivan sama mitä syömme pysyäksemme hengissä? Tiettyyn pisteeseen varmasti on, mutta ei loputtomiin. Kun puhutaan terveellisestä ruokavaliosta ja aineenvaihdunnasta niin uskallan väittää että suurimmalle osalle meistä mieleen assosioituu laihduttaminen ja lihominen. Entäs sitten solujen aineenvaihdunta? Itse ainakin joudun tunnustamaan, että en ole aikaisemmin koskaan oikeasti miettinyt, että esimerkiksi aivot ovat elin jolla on aineenvaihdunta. Ei todellakaan ole sama minkälaista ravintoa aivoillemme annamme! Olkoon jokaisen aikuisen oma asia miten halua