Vähemmän sokeria lapsille

Miksi me syömme? Pysyäksemme hengissä eikö vaan? Ja onhan se usein iso osa erilaisia sosiaalisia tilanteita ja yksi isoista elämän nautinnoista, syitä on monia, mutta palataan vielä tuohon hengissä pysymiseen. Sehän on itsestäänselvyys, jonka kaikki tietävät, mutta länsimaissa, missä ruoan puutteesta ei ole tarvinnut kärsiä vuosikymmeniin, niin kuinka usein mietimme sitä siltä kannalta? Itse en ainakaan koskaan. No onko sitten aivan sama mitä syömme pysyäksemme hengissä? Tiettyyn pisteeseen varmasti on, mutta ei loputtomiin.

Kun puhutaan terveellisestä ruokavaliosta ja aineenvaihdunnasta niin uskallan väittää että suurimmalle osalle meistä mieleen assosioituu laihduttaminen ja lihominen. Entäs sitten solujen aineenvaihdunta? Itse ainakin joudun tunnustamaan, että en ole aikaisemmin koskaan oikeasti miettinyt, että esimerkiksi aivot ovat elin jolla on aineenvaihdunta. Ei todellakaan ole sama minkälaista ravintoa aivoillemme annamme!

Olkoon jokaisen aikuisen oma asia miten haluaa kehoaan ja aivojaan ruokkia, mutta lapsista olen todella huolissani. Lapset ovat täysin aikuisten valintojen armoilla ruokavalinnoissa. Meillä esikoinen oli syntyessään todella pieni ja ollut aina pienikokoinen ja myös melko pieniruokainen. Neuvolassa oltiin huolissaan hänen syömisestään ja siitä jäi todella pitkäksi aikaa omaan päähäni ajatus – ”kunhan edes jotain syö”. No, seuraus tuosta oli se, että jos lapsi ei suostunut syömään peruna-porkkana sosetta, niin sitten annettiin hedelmäsosetta päälle ja niin edelleen. Lapset tykkäävät luonnollisesti makeasta ja itse vielä vahvistin sitä omalla toiminnallani. Nykyisin jos kysyn lapsilta mitä haluavat ruoaksi, niin keskimmäinen poikani vastaa yleensä että lihaperunasoselaatikkoa ja hän ei todellakaan tarkoita mitään itse tehtyä lihaperunasoselaatikkoa. Todellinen äidin huippuhetki! Meillä tehdään paljon itse ruokaa, mutta kiireisessä arjessa myös turhan usein joudutaan turvautumaan kaupan valmiisiin ruokiin. Lapset myös yrittävät vaatia joka kerta jotain herkkua ja jälkkäriä. Selvästikin liian usein ollaan turvauduttu lahjontaan ”jos syöt lautasen tyhjäksi niin saat jälkkäriksi…”

Väittäisin olevani keskivertoa vähän paremmin perillä terveelliseen ruokavalioon liittyvistä asioista, mutta kun tieto ei yksin riitä. Vasta viime aikoina olen jotenkin oikeasti ymmärtänyt asian ja tiedostanut syödyn ruoan merkityksen esimerkiksi oppimiseen, mielenterveyteen ja yleiseen hyvinvointiin (enkä nyt tarkoita ulkoista olemusta). Seuraus tästä on se, että olen ryhtynyt meidän perheen sokeripoliisiksi ja aktiivisesti teemme työtä sen eteen että lapset totutetaan vähemmän sokeriseen ruokaan. Se ei ole helppoa, mutta koska en halua myöskään kieltää heiltä munkkia ja kaakaota laskettelupäivän välipalana tai tarjoilla pelkkää kurkkua ja porkkanaa kaverisynttäreillä, niin perus arjen ruokavalio pitää olla tip-top kunnossa.

Haastankin jokaisen äidin ja isän ottamaan vastuuta omien lasten terveydestä ja vähentämään etenkin sokerin määrää lasten ruokavaliosta.