Istuminen tappaa!

Arkiliikunta kunniaan!

Viime viikonloppuna aloitin Trainer4You Personal Trainer koulutusputken ensimmäisellä lähikoulutusjaksolla. Ja nyt on kyllä pakko kehua ja täytyy sanoa että koulutus todellakin ylitti odotukset ja oli aivan loistava. Viikonloppu oli Kehittävän harjoittelun perusteet -koulutus ja ennakkoon tehdyn verkkokurssin ja luentomuistiinpanojen perusteella, odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Koulutusjakson tarkoitus oli mm. varmistaa, että kaikki PT-koulutukseen lähtevät aloittavat samalta viivalta.  Vaikka moni asia oli siis ennestään tuttu, niin sain paljon uusia näkökulmia tuttuihinkin asioihin ja jotenkin silmäni todella aukesivat. Tottakai olen tiennyt, että arkiliikunta on tärkeää, mutta en ole käsittänyt sen olevan niin tärkeää. Kun päivän viettää töissä istuen ja illalla keskimääräiset 3,5 tuntia ruutujen ääressä niin edes tunnin päivittäinen kuntoilu ei riitä ylläpitämään toiminta- ja suorituskykyä. Ja kuinka moni meistä voi edes sanoa kuntoilevansa tunnin joka päivä? Tällöin ainoa keino on ujuttaa arkeen paljon aktiivisuutta ja ns. hyötyliikuntaa. 

Voin vilpittömästi suositella koulutusta sellaisenaan kaikille jotka ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan. 

Itse kuulun siihen porukkaan joka on pienenä pudotettu liikuntapataan ja olen päässyt kokeilemaan paljon eri lajeja ja aina harrastanut jotakin jääkiekosta telinevoimisteluun. Olen voittanut koulujenvälisiä hiihtokilpailuja ja suunnistuskilpailuja ja muutenkin muistot liikunnasta ovat pelkästään positiivisia. Tiedän että kaikilla näin ei ole. Huonot muistot esimerkiksi koulun liikuntatunneilla tai lapsuuden harrastuksissa saattavat olla syynä passiiviseen elämäntapaan. Myöskin sosiaaliset suhteet ja ympärillä olevien ihmisten elämäntapa vaikuttaa meidän jokaisen omiin valintoihin väistämättä. Liikutko sinä arjessasi? Jos vastaus on että et, niin mieti millä pienellä muutoksella saat lisättyä arkeesi hitusen lisää aktiivisuutta.  

Tiesitkö, että tällä hetkellä kansana suomalaisten toimintakyky on sillä tasolla, että meidän fyysinen kunto riittää enää vain 6 tunnin työpäivään? Kunto ei kestä edes istua 8 tuntia. Sellaisen ihmisen joka ei koskaan liiku, kulkee autolla töihin, istuu 8 tuntia koneen ääressä ja sen jälkeen siirtyy autolla kotisohvalle, ei voida olettaakaan voivan aloittaa kuntoilua. Jos koko ilta menee palautumiseen työpäivästä, niin ei ole realistista odottaa, että tuo kyseinen ihminen lähtisi ulos kävelylle – edes kymmeneksi minuutiksi.  

Kun vielä vähän laajennan näkökulmaa ja mietitään samalla miten paljon maailma on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä niin asia muuttuu vielä huolestuttavammaksi. Ajatelkaapa minkälaisen lapsuuden omat vanhempamme elivät liikkumisen näkökulmasta. Kuinka moni silloin sai autolla kyydin kouluun? Tai vietti iltapäivän istuen kännykän, tabletin tai pelikonsolin ääressä?  Kun peilaamme tähän omien lastemme tulevaa toimintakykyä viidenkymmenen tai kuudenkymmenen vuoden kuluttua niin on todellakin aihetta huoleen. Fyysisen hyvinvoinnin perusta on arkiaktiivisuus ja on meidän vanhempien tehtävä huolehtia siitä, että lapsemme joutuvat olemaan aktiivisia ja oppivat aktiivisen elämäntavan. 

Tällä kertaa haastankin kaikki vanhemmat lähettämään lapset kouluun kävellen tai pyörällä siitäkin huolimatta että taivaalta tulee vettä. Tai hakemaan lapset päiväkodista kävellen, käymään yhdessä kaupassa kävellen tai ihan mitä vaan minkä muuten helposti tekisi autolla. Ja jos nämä tuntuvat mahdottomilta ajatuksilta, niin jätä se auto edes kaupan pihalla kauimmaiseen mahdolliseen parkkiruutuun ja aloita siitä!