Työtön, yrittäjä vai kotiäiti?

Mitä sinä teet? Simppeli smalltalk kysymys jääkiekkokaukalon laidalla sai minut miettimään. Työttömyys ja muut vastaavat elämän muutokset muuttuvat helposti identiteettikriisiksi. Puolituttujen kanssa keskustelu usein menee siihen, että mitä kukakin tekee työkseen ja nyt jouduin työttömäksi jäätyäni ensimmäistä kertaa kertomaan aiheesta jollekin ulkopuoliselle. En varsinaisesti miellä itseäni työttömäksi vaikka virallisesti niin onkin. En myöskään haluaisi olla työtön vaan mieluummin olen vaikka kotiäiti. 

Keskellä ruuhkavuosia kun yhtäkkiä saakin olla päivällä kotona, niin elämä muuttui myös yhtäkkiä paljon rennommaksi. Edelleen tehdään iltaisin läpsystä vaihtoja ja koko perheen yhteisiä vapaapäiviä on edelleen vain yksi, mutta kun ainakin osa kotitöistä on tehty ja koirakin päässyt ulos siihen mennessä kun illan harrastukset odottavat, niin stressitaso on laskenut huomattavasti. Toisaalta samalla tunnistan itsessäni ahdistuksen siitä, että pitäisi olla tekemässä jotain järkevää ja tuottavaa. Yritys ei perusta itse itseään vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Omalla kohdallani riski onkin, että työttömyys muuttuu oikeasti kotiäitiydeksi, koska kotityöt eivät meillä tekemällä lopu ja pojat pitävät huolen siitä että äidillä on koko ajan tekemistä.

Yrityksen perustaminen alkaa olla siinä vaiheessa, että pitäisi tosissaan kääriä hihat ja alkaa tuotteistamaan konseptia ja palveluita. Tuotteistaminen ei ole helppoa ja varsinkin kun omassa liikeideassani tekniikalla on melko iso rooli ja se ei suinkaan ole vahvin puoleni. Se miten palvelu tuotetaan asiakkaalle ja miten saan palvelun käytön olemaan osa asiakkaan arkea ja aidosti tapa, tulee olemaan ratkaisevassa roolissa siinä että saanko yrityksen menestymään vai tuleeko siitä vain yksi epäonnistunut startup muiden joukossa. Posti toi onneksi iltalukemiseksi kirjoja joista toivottavasti saan vähän ajatuksia ja vinkkejä konseptin tuotteistamiseen. 

Ensi viikolla pääsen myös aloittamaan Trainer4You pt-koulutuksen josta olen haaveillut jo useamman vuoden ja vihdoinkin se on mahdollista. Odotukset koulutuksen suhteen ovat korkealla ja opit on tarkoitus ottaa heti käyttöön ja avuksi tulevan yrityksen palveluiden tuotteistamisessa.

Näiden pohdiskelujen perusteella taidankin seuraavalle kysyjälle todeta että "olen perustamassa yritystä" tai "opiskelen personal traineriksi", sen sijaan että sanon olevani työtön. Identiteettikriisi ratkaistu!