Hinnoittelun tuskaa

Aiemmin taisin kirjoittaa, että en aio perustaa perinteistä Personal Trainer palveluita tarjoavaa yritystä. Nyt tuntuu siltä että joudun vetämään sanani takaisin. Taas on yksi lähikoulutusviikonloppu takana ja koulutus vie niin mennessään! Mitä enemmän opin sitä enemmän haluan oppia lisää ja kehittää itseäni. Koko yliopistossa opiskeluaikani kipuilin uravalinnastani ja senkään jälkeen työelämä ei ikinä tuonut sitä tunnetta että olisin oikealla alalla. Nyt ensimmäistä kertaa olen todellakin innoissani opiskelusta ja koen että tämä on minun juttuni. Mahtava fiilis!

Alkuperäistä businessideaani en silti suinkaan ole nyt unohtanut, vaan sitä kohti mennään vain vähän eri reittiä ja ehkä pienemmin askelin. Ja samalla toki myös taloudellisesti riskittömämmin mikä tietysti on hyvä juttu.

Tällä viikolla olen jo vähän yllättäenkin joutunut pohtimaan tulevan palveluni hintaa ja voin sanoa että se on todella vaikeaa. Minkä arvoiseksi itseni asetan? Tässä vaiheessa on jo pakko miettiä millä hinnalla palvelut tullaan tarjoamaan siinä vaiheessa kun en enää ole opiskelija, jotta hintapiste ei asetu opiskelija-aikana liian alas. En myöskään halua olla markkinoiden halvin, koska halvalla ei ikinä saa hyvää. Ja toisaalta en missään nimessä myöskään kallein, koska kallein vaihtoehto harvoin tarjoaa rahoille todellista vastinetta. Lisäksi on todettava se raaka tosiasia että raha motivoi. Se motivoi sekä valmentajaa että valmennettavaa. Jokaisen meistä on ansaittava elantonsa ja niin myös personal trainerin. Ja kun valmennettava investoi projektiin rahaa niin yleensä silloin myös sitoutumisen taso on korkeampi. Mikä sitten olisi sopiva hinta? Yksityisellä lääkärillä vierailusta ei selviä alle 100€ laskulla, auton huoltoon ja remonttiin menee helposti tonni jos toinenkin ja hyvälle kampaajalle maksamme helposti 150€/käynti. Miten arvokas oma kehomme on meille? Mitä Olemme valmiita maksamaan hyvinvoinnista ja terveydestä? 

Samalla kun jouduin pohtimaan hinnoitteluani, niin jouduin myös miettimään omaa valmennusfilosofiaani ja sitä minkälainen valmentaja haluan olla. Myönnän, että itselläni on aina ollut todella vahvat ennakkoluulot personal trainereita kohtaan ja olen yhdistänyt heidät vahvasti kuntosalimaailmaan ja kehonrakennus- sekä fitness tavoitteisiin. Itse haluan profiloitua enemmän pitkäaikaisiin elämäntapamuutoksiin ja tulla tunnetuksi hyvinvointivalmentajana ja jopa terveysvalmentajana kuin keskittyä 5-jakoisten kuntosaliohjelmien tekoon tai miettiä asiakkaalle sopivia lisäravinteita. Jääköön se puoli muiden hoidettavaksi. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja jokaiselle ihmiselle ja tavoitteelle löytyy varmasti oma traineri.

Kaikki olemme kuulleet tarinan nopeasta jäniksestä ja hitaasta kilpikonnasta. Lyhyen aikavälin tavoitteisiin on mahdollista päästä nopeasti, mutta ovatko tulokset pysyviä? Itse uskon että hitaasti ja rauhallisesti etenemällä lopputulos on perempi ja ennen kaikkea pysyvä. Rauhallisesti tavoitetta kohti etenemällä sekä keho että mieli ehtivät mukaan. Kukaan meistä ei pysty jatkuvasti elämään epämukavuusalueella ja siksi muutokset onkin saatava mukavuusalueelle. Se taas vaatii aikaa ja erityisesti muutoksia ajatuksissamme. Muutokset pitää saada tavoiksi ja jotta ne ovat tapoja niin niiden pitää olla tiedostamattomia. Tämä onkin nyt jo kokonaan toisen kirjoituksen aihe, joten palataan tähän tarkemmin toisella kertaa.

Kuvien lähde: papunet.net